< Leppävaaran Kirkon Kamarikuoro vieraili Torreviejassa

"Sydäntä, tunnetta ja kokemusta"

17.04.2017

Antero Ojanen ja Martti Kilpeläinen

Kirkkokuoro johtajanaan Martti Kilpeläinen

Matti Siekkinen ja Seppo Hietala

Kuvat: Voitto Korhonen

Näin kuului talvipappimme Juhani Huovilan kiteytys Costa Blancan kirkkokuoron kevätkonsertista, joka pidettiin Torreviejan Inmaculada-kirkossa 29.3.2017.

Konserttia johti Martti Kilpeläinen, Vihdin kapellin perustaja ja Aurinkorannikon monivuotinen talvikanttori.

Kokemusta edustivat myös Martin työparina pianisti/urkurina toiminut Tuula-puoliso sekä oboisti Antero Ojanto ja laulusolistit Seppo Hietala ja Matti Siekkinen.

Toki kokemusta edusti myös kuoro, täällä jo 15 vuotta toiminut pääasiassa eläkeläisistä koostuva laulajisto.

Ohjelma oli ajatuksella suunniteltu; aloitettiin riemuhuutoon kehottavalla psalmilaululla ja lopetettiin Kilpeläisen laulun Kiitä vain kautta Wilho Siukosen Kaanaanmaahan.

Ylimääräisenä kuultiin vielä Jari Jakoleffin Aamen ja kuoron harjoitukset päättävä Herran siunaus -virsi.

Kotimaista ja isänmaallista oli ohjelmassa runsaasti. Maamme-laulusta käytettiin kaikki kolme runoon tehtyä sävelmää: Runebergin oma, F.A. Ehrstömin ja F. Paciuksen säveltämät.

Marjatta Aholainen lausui säkeistöt 1-3 ja 8-10 ja vielä yhdessä lauloimme säkeistön 11 Juhani Lindholmin suomennoksen mukaan.

Sydäntä ja tunnetta oli Kilpeläinen saanut kuorosta irti runsaasti. Kirkon erittäin pitkä kaiku on kuorolle sekä etu että haitta. Tila on hyvin kevyt laulaa mutta pitkä kaiku sekoittaa helposti sanat.

Hyvä ratkaisu oli käyttää paljon 1-äänistä laulua, ja moniäänisissä samaa tekstirytmiä kaikissa äänissä.

Oli ilo kuulla solistien Matti Siekkisen ja Seppo Hietalan sooloja ja duettoa. Sanat kuuluivat selvästi salin perälle saakka kaiusta huolimatta.

Yhteislaulu ”Ilon ääni ihanainen” ja Fr. Lithanderin muunnelmat Haydnin sinfonian n:ro 53-teemasta kuultiin peräkkäin; kevätlaulu on saanut sävelmänsä sinfoniasta.

Sähköisen urkusoittimen bassovoittoinen sointi on ongelma näin bassoa korostavassa akustiikassa. Basso peittää muun soinnin alleen.

Seurakunnan säestämisessä kunnon basso on etu, mutta urkusooloissa ja solistia tai pientä ryhmää säestettäessä bassosointi dominoi liian kanssa.

Antero Ojannon fagottisooloissa oli tunnistettavissa sekä Harri Viitasen (Jo joutui armas aika) että Alexandu Guilmantin (Serafien laulu) musiikillinen ”äidinkieli”.

Varsinkin jälkimmäisessä urkujen basson alle jäi hienoa ranskalais-romanttista urkujen ”diskanttihelinää”, toki fagotti kuului hyvin.

Odotamme pilliurkujen valmistumista.

Kiitos kuoro, Martti ja solistit 

JH