< Meidän kirkko - ykseyttä etsivä yhteisö

Elämämme kallein asia

13.07.2009

"Varo jos omistat enemmän kuin kolme tavaraa, tulee hetki, jolloin tavarat omistavat sinut."

Jostain olen kuullut tämän sanonnan, jonka muistelen liittyvän kiinalaiseen viisauteen. Enkä ole enää varma edes tavaran määrästä, oliko se juuri kolme.  Epäilen kuitenkin, että markkinatalouden tuomassa huumassa sananlasku on menettänyt merkityksensä Kiinassakin.

"Jos saisit ottaa mukaasi yhden tavaran autiolle saarelle mikä se olisi?" Paluulippu saattaisi olla hyvä valinta. Kysymys vie meidät yhtäkaikki tuon saman pohdinnan ääreen, mitä ihminen voi lopulta omistaa? Tai mitä meidän kannattaa omistaa.

Juutalainen tarina pohtii omalla tavallaan omistamisesta. Eräs mies tahtoi erota vaimostaan, koska vaimo ei voinut synnyttää hänelle lasta. Vaimo oli hyvin surullinen, koska hän rakasti miestään syvästi.

Niinpä vaimo kääntyi murheissaan rabbin puoleen ja kysyi häneltä neuvoa. Rabbi kehotti vaimoa suostumaan eroon mutta antoi hänelle lisäksi  neuvon, jota tämä noudatti.

Vaimo suostui eroon yhdellä ehdolla. Hän vaati mieheltään, että saisi ottaa yhteisestä kodista mukaansa yhden tavaran, joka oli hänelle kaikkein rakkain.

Mies suostui ehtoon. Kun ilta tuli pariskunta laskeutui levolle, viimeistä kertaa yhteiseen vuoteeseen. Miehen  nukahdettua vaimo kannatti sängyn isänsä kotiin.

Aamulla mies heräsi ihmeissään siitä minne oli joutunut. Vaimo muistutti miestään lupauksesta ottaa yhteisestä kodista yksi tavara, joka oli hänelle kaikkein rakkain. Kuultuaan vaimon selityksen mies puhkesi kyyneliin, eikä enää tahtonut erota!

"Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan", näin pohtii rakastunut neito  Laulujen laulussa ( 8:6).

Aitoa rakkautta ei voi ostaa, eikä sitä tarvitse ansaita. Rakkaus jää, sittenkin kun elämä päättyy.

Rakkaus elää kaipaavien sydämissä ja antaa voimaa jatkaa elämää.
Jos inhimillinen rakkaus on parhaimmillaan tällaista, miten paljon enemmän onkaan Jumalan rakkaus.

Jumalasta sanotaan, että hän on rakkaus. Lutherin mukaan Jumalan rakkaus tekee meistä rakastamisen arvoisia. Jumalan rakkaus tekee meistä ihmisistä kauniita.

Ruumispaidassa ei ole taskuja. Jumalan rakkaus ei taskuja tarvitse. Se kulkee mukana kehdosta hautaan. Se kantaa läpi elämän.

Mikä siis on elämämme kallein asia? Se ei sittenkään ole omistusasunto.
Palaatkaamme vielä kiinalaiseen viisauteen " Mikään puu ei kasva taivaaseen saakka. "

On kuitenkin yksi joka yltää maasta taivaaseen, ajasta iankaikkisuuteen asti. Ristinpuu.

Se puu kestää meidän elämämme taakat ja painot.  Jeesuksen Kristuksen tunteminen on elämämme kallein asia. Näin kateksimus raamatun pohjalta meitä opettaa.