Sekoitus varhaisempaa vuosikertaa

”Lähtisitkö tuuraamaan Aurinkorannikolle käsillä olevassa papiston vaihtosaumassa?” – Mikä ettei, nyt se sopisi aikatauluihinkin”.

Niin oli Kirkkohallitus saanut vastauksen kysymykseensä ja meikäläinen uusvanhan työkentän heinäkuun alusta, ensin Timon kesälomittajana ja sen jälkeen siirtolaispapin (vapaana olevan diakoniapapin) viransijaisena.

Tasan kaksi vuosikymmentä sitten tammikuussa 1988 aloittelin siellä ensimmäisenä viranhoitajana, pestiä jatkui vuoden 1994 kesään.

Sen jälkeen Espanja on ollut säännöllinen käyntikohde ystävien tapaamisen ja golfin merkeissä.

Paljon on vettä virrannut Gibraltarin salmessa sisään ja ulos sitten noiden vuosien, samoin Espanjan suomalaissiirtolaisten virtaamossa.

Uudet sukupolvet ovat astuneet esiin ja vastuisiin, siirtokunta on monipuolistunut joka suhteessa, iällisesti, rakenteellisesti, palveluiltaan.

1990-luvun puolivälissä koko Espanjan kirkollinen työ oli eräänlainen kirkolliskokouksen kriisipesäke: ryhmä kirkolliskokousedustajia ei suin surminkaan halunnut työn jatkuvan manner-Espanjassa, ääneen sanottiin ”niiden olevan siellä rikkaita, kustantakoon oman työnsä”.

Siirtolaispapin virka haluttiin poistaa. Vastuulliset tahot ymmärsivät työkentän olevan uussiirtolaisuuden haasteellisimman alueen, laajimman ja monipuolisimman jo silloin.

Aika on näyttänyt sen todeksi. Nyt tämä työkenttä on eräänlainen turisti- ja siirtolaistyön lippulaiva.

Edessä on siis mielenkiintoinen ja haasteellinen syksy. Timo-pappi on valittu Jassen jälkeen johtavaksi papiksi, uutta diakoniapappia ollaan hakemassa ja meikäläinen seilaa kuvioissa mukana vanhasta kokemuksesta uutta opiskellen.

Kaikkien muutosten keskellä yksi seikka ei ole muuttunut Espanjassa eikä toivottavasti muutukaan: alueen suomalaisten aktiivinen vastuunkanto.

Siihenhän kaikki perustuu, yhteiseen vastuunkantoon, seurakuntavastuuseen. Jokaisen on mahdollista löytää halutessaan oma aktiivinen paikkansa siirtokunta-seurakunnassa, jokaisen talenteilla on kysyntää ja käyttöä.

Seurakuntahan on ennen kaikkea ihmisiä, Jumalan puoleen kääntyviä ihmisiä, Hänen laupeudestaan ja voimastaan, Pyhän Hengen voimasta, elämänvoimaa ammentavia ihmisiä.

Tämä voima annetaan niin omaan jaksamiseen kuin kanssalähimmäisten palvelemiseenkin. Syntisinä olemme solidaarisia toisiamme kohtaan.
 
Eräässä nicaragualaisessa laulussa  sanotaan: ”Enviado soy de Dios, mi mano lista está para construir con él un mundo fraternal. Los ángeles no son enviados a cambiar el mundo de dolor por un mundo de paz. Ayúdame, Señor, a hacer tu voluntad”.

Olen kiitollinen, että saan olla kuvioissa mukana, yhtenä toisten joukossa. Siis tapaamisiin Señores y Señoras!! Vayamaos con Dios!

Pedro-pappi
Veli-Pekka Toiviainen