Takaisin aurinkoon

Huomaan yllättäen istuvani Torremolinosissa kirjoittamassa juttua Jasse-papin palstalle. Minä, eläkeläinen. Sairauslomasijaisuuteni Aurinkorannikon seurakunnassa jatkuu ainakin lokakuun alkuun.

Seisoin pitkään Seurakuntakodin ovella. Mikä olikaan oven pielessä olevan hälytinlaitteen salasana?

Pakko soittaa Mustosen Ekille. Ja sama tauti jatkui: tietokoneen salasana oli pyyhkiytynyt päästä: puhelu lomalaiselle Sainion Timolle Suomeen.

Varmaankin ihan terve reaktio eläkkeelle lähtiessä: mielestä pyyhkiytyy pois asioita, joita ei koskaan usko koskaan enää tarvitsevansa. Vaan näin se elämä heittelee.

Vuosaaressa aitaa maalatessani mietiskelin Markusta, tuota vanhimman evankeliumin viuhahtajaa. Hän oli liittynyt Jeesuksen seuraan vähän takarivin miehenä.

Ei päässyt opetuslasten kanssa pääsiäisaterialle, ei ollut vieressä, kun Pietari Öljymäellä puhkui kiukkua ja kavensi miekallaan ylimmäisen papin palvelijan päätä korvan verran.

Markus kuikisteli puiden takan piilossa. Mutta silloin kun opetuslapset viimeistä miestä myöten kääntyivät pakoon, äkkäsivät Jeesuksen vangitsijat myös Markuksen.

Onneksi Markus oli liikkeellä vähän normaalia keveämmällä vaatetuksella, sillä kun takaa-ajaja tarrasi helmaan kiinni, sipaisi Markus koko vaatteen päältä ja luikki nakuna Luojan luomana kotiinsa.

Enempääpä Raamattu ei tuosta miehestä tiedä. Vähän ovat paljaat tiedot. Mutta oletetaan, että Markus kirjoitti itsensä tällä tavalla tuntemaamme vanhimpaan evankeliumiin.

Omasta elämästään hän ei halunnut muuta kirjoittaa ylös.

Kun Vuosaaressa olin saanut aidanpätkän maalattua, äkkäsin että entiset työasiat olivat selvästi jääneet taka-alalle.

Ne olivat jo jotain toista elämää. Aikanaan suuret ja tärkeät asiat eivät ulottaneet suuruuttaan ja tärkeyttään enää sinne aidan viereen.

Tärkeää oli että mikään kohta aidasta ei ollut jäänyt maalaamatta.

Mikä tarkoitus sillä lienee, että nyt olen hetken tässä, nykäistynä näille rannoille?

Ihan rehellisesti sanoen ei elokuun pyhäillan messussa tuntunut yhtään hullulta veisata ”tein minä pillin pajupuusta”- sävelellä virttä.

Ai että tuommoisia veisuja seurakuntakodilla kesämessussa sunnuntai-iltaisin??? Tulkaa itse laulamaan, jos ette usko.

Hinski Honkkila