Seurakunnassa tapahtuu

Costa Blancan suomalaisen evakelis-luterilaisen seurakunnan syyskauden toiminta käynnistyi 1.10.2008, jolloin kahvila avattiin ja seurakunnan uudet työntekijät saapuivat keskuuteemme.

Seurakunnan toiminta-aikaa tällä talvikaudella on lisätty yhdellä kuukaudella ja se jatkuu ensi vuoden huhtikuun loppuun.

Tämän kauden kirkkoherra Aslak Kettunen on syntyjään tamperelainen. Hän on jäänyt eläkkeelle pari vuotta sitten Hollolan lääninrovastin virasta.

Kettunen toimi Nastolan seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1980 lähtien ja sitä ennen kappalaisena vuodesta 1971.

Pappisuransa hän aloitti vuonna 1969 sotilaspappina Hennalassa Hämeen Ratsujääkäripataljoonassa.

Kiinnostus ulkomaihin heräsi jo opiskeluaikana ja Kettunen oli kahteen otteeseen Kyproksella rauhanturvatehtävissä. Myöhemmin ulkomaisista tehtävistä onkin kertynyt laaja kokemus.

Virkauransa kestäessä hän on ollut virkavapaalla, jolloin koko perhe oli Kanadassa Thunderbayssa, jossa oli suuri suomalainen siirtokunta. Mielenkiintoinen kokemus oli myös toiminta vaalitarkkailijana Namibiassa vuonna 1989 maan itsenäistyessä, YK:n apulaispääsihteeri Martti Ahtisaaren johtaessa itsenäistymisprosessia.

Vuonna 1992 hän sai komennuksen Kroatiaan suomalaisen rakennuspataljoonan papiksi ja siellä työskennellessään hän laittoi hakemuksen Floridan turistipapiksi.

Kun hakemus hyväksyttiin, lähdettiin taas koko perheellä matkaan ison veden taakse, josta palattiin takaisin vuonna 1993. Rodokselle tuli pikakomennus kolmeksi kuukaudeksi ja eläkkeelle jäätyä tuli taas lähtö Kyprokselle, jossa työparina oli tämän kauden kanttoripariskunta Toivo ja Leena Kokko.

Aslak kertoo, että sekä Kanadasta että Floridasta palatessa oli edessä kulttuurishokki. Amerikkalais-kanadalainen elämisen tyyli eroavat suomalaisesta hyvin paljon.

”Kiinnostus Espanjaan syntyi jo Kyproksella ollessa ja sitä lisäsivät yhteydet edellisen papin Raimo Rantalan kanssa. Espanjan monipuolinen kulttuuri kiinnostaa ja sekin, että täällä Torreviejassa on selkeä seurakuntarakenne, jota taas Rodoksella ja Kyproksella ei ollut lainkaan; siellä täytyi toimia itsenäisesti ilman tukijoukkoja.

Torreviejan seurakunnan rakenne vastaa hyvin lähelle ulkosuomalaisia siirtolaisseurakuntia.” , kertoo Aslak.

Kirkkohallitus tekee sopimuksen vain yhdelle kaudelle, mutta luonnollisesti jatkomahdollisuus on olemassa, mikäli olosuhteet muuten sen sallivat.

Aslak toivoo tutustuvansa täällä mahdollisimman moneen suomalaiseen ja pyrkii omasta puolestaan luomaan sellaiset olosuhteet, että seurakunnan kynnys olisi mahdollisimman matala ja että ihmiset voisivat kokea yhteisöllisyyttä.

Seurakunta tarjoaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa, jossa voi elämässä hankittuja taitoja käyttää yhteisön hyväksi siinä määrin kuin katsoo omaan tilanteeseensa sopivan.

Hyvin avoimin mielin kaikkia kuunnellen ja hyviä ratkaisuja etsien hän pyrkii toimimaan yhteisön hyväksi. ”Tervetuloa tutustumaan seurakuntaan ja meihin uusiin työntekijöihin. Olemme täällä teitä varten!”

Tämän työkauden kanttorina Torreviejassa toimii Toivo Kokko. Toivo on syntynyt Kalajoella evakossa vuonna 1941, vanhemmat ovat kotoisin Sortavalasta. Hän oli myös Ruotsissa sotalapsena.

Hän on opiskellut kirkkomusiikkia Helsingissä, pääaineenaan urkujensoitto ja suorittanut musiikin maisterin tutkinnon. Suomen kanttorikuoron laulajana hän on ollut viisitoista vuotta.

Hän pitää kuorotyöstä erityisesti ja on ollut tietoinen, että täällä on hyvin toimiva kirkkokuoro.

Opiskelujen jälkeen Toivo Kokko on palvellut kanttorina Kokemäen seurakuntaa paria kuukautta vaille neljäkymmentä vuotta. Perhe on asunut Kokemäellä koko virkauran ajan. Jo työaikana hänen mieleensä tuli, että voisi ottaa tällaisen pestin eläkkeellä ollessa, jos vain terveys sen sallii.

Heti eläkeajan alkaessa vuonna 2004 Toivo ja Leena Kokko hakeutuivat Rodokselle, jossa ei aiemmin ollut työskennellyt kanttoria. Seurakunnan muodostivat pappi, kanttori ja muutama vapaaehtoinen; turistit kansoittivat jumalanpalvelukset.

Rodoksella työskentely muodostui kevät- ja syysajasta. Seuraava talvi olikin sitten palvelua Kyproksella, joka oli erilainen Rodokseen verrattuna pitkien välimatkojen vuoksi. Siellä asui kuitenkin suomalaisia ja sen lisäksi oli myös runsaasti turisteja.

Yhteistyö Kettusten kanssa sujui mainiosti ja siksi he halusivat vuoden paussin jälkeen tulla heidän kanssaan tänne Torreviejaan. Toivo kutsuu laulamisesta kiinnostuneet mukaan kirkkokuoroon.

Harjoituksissa opetellaan äänen käyttöä, kynnys on matala eikä ikä ole esteenä. Kuoro on hyvin sosiaalinen harrastus ja siinä monet ovat viihtyneet vuosikymmeniä. Tutkimusten mukaan  kuoroharrastus  antaa lisää vireitä ikävuosia. Tervetuloa!

NAISISSA MEILLÄ ON VOIMAA!

Naiset ovat aina olleet hyvin tärkeässä roolissa seurakunnassamme Torreviejassa. Kahvion myynti on merkittävä osa seurakunnan tuloista ja se saadaan aikaan ahkeralla vapaaehtoisella työllä.

Seurakunnan kahvio toimii maanantai-torstai klo 11-14, osoitteessa Caballero de Rodas 34. Tätä työtä ovat ansiokkaasti johtaneet naistoimikunnan puheenjohtajat, jotka ovat saaneet tukea pappien ja kanttoreiden puolisoista.
 
Ruustinna Pirjo Kettunen on syntynyt Turussa, mutta asunut nuoruusaikansa Tampereella ja Helsingissä. Hän jäi sairaanhoitajan tehtävästä eläkkeelle vuonna 2005 palveltuaan Nastolan terveyskeskuksessa kaksikymmentä vuotta.

Kettusilla on neljä lasta ja viisi lastenlasta. Hän toteaa, että yhdessä on erilaisiin tehtäviin lähdetty ja kaikkiin mahdollisuuksiin työsaralla osallistutaan.

Kanttorinna Leena Kokko on syntyjään Kokemäeltä. Hän on toiminut kotitalousopettajana kolmekymmentäviisi vuotta. Leipominen ja kokkaaminen on varmassa hallinnassa ja varmasti näille taidoille löytyy sekä tarvetta että käyttöä seurakunnassa.

Kokoilla on kolme aikuista poikaa, josta kaksi on jo avioliitossa. Molemmat naiset kertovat vahvistavansa myös kuoroa.

OOKKONÄ OULUSTA?

”Jos olet, niin oikein hyvä!” todetaan diakoniaharjoittelijoista täällä Torreviejassa. Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat seurakunnassa jo käsite ja synonyymi ahkeruudelle ja iloisuudelle.

Oulusta saapuneet harjoittelijat ovat omanneet monipuolista työkokemusta jo varhaisesta iästä. Sen lisäksi, tietenkin, on tietotekniikka hyvin hallinnassa. Niitä taitoja seurakunnassa myös kaivataan.

Kokemuksesta olemme jo huomanneet, että työtä ei valita vaan kaikki käy, mitä tarvitaan ja työ tehdään iloiten. Nämä uudet harjoittelijat osallistuvat myös kuorotoimintaan laulajina. Keitä he sitten ovat?

Anne Belghiti on syntynyt Halsualla, Keski-Pohjanmaalla savolaiseen sukuun maanviljelijä-perheeseen. Hän on asunut Oulussa kuusitoista vuotta; opiskellen ensin kosmetologiksi ja sen jälkeen lähihoitajaksi ja tehden kymmenen vuotta työtä kuurojen ja kuurosokeiden parissa.

Pari vuotta sitten hän lähti uudestaan opiskelemaan, kun koki loppuun palamisen ja terveyden romahtamisen. Hänellä on kaksi lasta, jotka molemmat ovat kuuroja, joten viittomakieli on heidän äidinkielensä.

Tätä taitoa on mahdollista käyttää hyväksi myös täällä, jos on tarvetta. Lapset ovat 20 ja 22- vuotiaita, mutta kaipaavat kovasti äitiään. Anne harrastaa ulkoilua, vaeltamista, joogaa, pyöräilyä ja sauvakävelyä. Myös lukeminen ja piirtäminen ovat hänelle mieluisia harrastuksia.

Anne sai tietoa Torreviejan seurakunnasta edeltäjiltään, mutta ei halunnut sitä liikaa, jottei tule ennakko-odotuksia. Hän on ollut kaksi kertaa harjoittelussa seurakunnassa ja odottaa mielenkiinnolla millainen kokemus täältä tulee aikaisempiin verrattuna.

Häntä kiinnostaa se, miten suomalaiset elävät täällä Costa Blancalla hieman toisenlaisessa kulttuurissa. Diakoniaharjoittelijat ovat Torreviejassa monikulttuurisuus-harjoittelussa ja se on hieman eri juttu kuin harjoittelu kotimaisissa seurakunnissa.
 
Tanja Heikkinen on kotoisin Puolangalta pohjoisesta Kainuusta ja on lukion jälkeen opiskellut kulttuurituottajaksi ammattikorkeakoulussa. Tanja on työskennellyt teatterin ja musiikin parissa.

Sen jälkeen hän teki Puolangalla sekalaisia töitä sekä kulttuuriin, että muuhunkin liittyen. Vakituinen työ kuitenkin kiinnosti ja siksi hän hakeutui opiskelemaan Oulun Diakiin tavoitteena diakonin ammatti.

Isovanhemmat olivat maanviljelijöitä mutta vanhemmat olivat “tavallisissa” töissä. Harrastukset liittyvät aikaisempiin opiskeluihin; Tanja on toiminut Kesäteatterissa tuottajana harrastepohjalta ja musisoinut ja laulanut Oulussa ja Puolangalla kahdessa lauluyhtyeessä.

Lukeminen ja kaksivuotiaan koiran ulkoiluttaminen kuuluvat myös harrastuksiin. Poikaystävää ei jäänyt Suomeen. ”Olen villi ja vapaa!” sanoo hän ja nauraa raikuvasti päälle.

Molemmat maalla kasvaneet diakoniaharjoittelijat vakuuttavat kirkkain silmin, että ovat kovasti kitkeneet ja tehneet puupinoja. Eikä yhtään itkettänyt, mutta joskus kyllä hieman harmitti, kun tuli mieleen, että  ehkä kaupungin neidot loikoilevat samaan aikaan uimarannalla pienissä bikineissä. 

Uutta seurakuntakotia on puuhattu jo hyvän aikaa ja nyt odotellaan myönteistä viestiä Kirkkohallituksen ulkomaanosastolta, jossa viisaat kokoontuvat lähiaikoina ja päättävät seurakunnan taloudellisen tukemisen esityksestä. Jonkun ajan kuluttua voisi olla ostajan markkinat. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.                                           

Kari Mäkiö