Juuri näihin aikoihin eletään pyhäinpäivää. Espanjassa se on aina ensimmäisenä päivänä marraskuuta, Suomessa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Olet ehkä nähnyt kaupoissa tuotteita, joista tulee hiukan ihmeellinen olo. Myynnissä on pyhimyksen luita - huesos de santos. Kyseessä on leivonnainen, joka alkuperäisesti on tehty marsipaanista ja sen sisällä voit erottaa luuytimen, vaniljan makuisen täytteen.
Marraskuun ensimmäisen päivän seutu on sellainen, jossa myydään eniten kukkia Espanjassa. Niitä viedään omien rakkaitten ihmisten haudoille.
Kannattaa siis käydä hautausmaalla iltakävelyllä, jos siihen suinkin on mahdollisuus.
Halloween on nuorekasta hömppää pyhäinpäivään verrattuna. Voivathan kurpitsan kuorestakin riehakoida ne, jotka vaan ikinä haluavat, mutta pyhien muistelemiseen se sopii aika huonosti.
Halloween on irlantilaisen Jack-veijarin juttu, mutta pyhien muisto on isompi asia.
Pyhiä ovat perille päässeet. Me olemme vielä matkalla sinne.
Pyhiä ovat myös meidän kanssamme elävät tavallisen elämän tallaajat, arjen sankarit. Pyhiä ovat kaikki ne, joitten lähellä on helpompi uskoa. Emme me kaikkia vainajia juhli, vaan muistamme tärkeitä arvoja.
Jo yksinkertainen hyvä kohtaaminen voi antaa häivähdyksen pyhästä. Lämmin katse, iloinen hymy ja kädenojennus saattaa olla pyhän kosketus tavallisen elämän keskellä.
Pidä silmäsi auki - voit kohdata pyhän.
Sytytämme kynttilän oman läheisemme muistolle. Ajattelemme häntä, joka on jo perillä. Kynttilän voi sytyttää kodissa, kirkossa tai hautausmaalla. Ajatus on tärkein, pyhien muisto.
Riemuitseva seurakunta koostuu niistä rakkaista ihmisistä, jota ovat jo perillä. Taistelevaan seurakuntaan kuulumme me, jotka vielä olemme sinne matkalla. Samaa porukkaa olemme kuitenkin.
Dia de todos los santos, kaikkien pyhien päivä. Hyvää pyhäinpäivää!
Timo Sainio