Mukavia ovat kesähäät niin Suomessa kuin Espanjassakin. Aurinkorannikolla vihitään vuosittain 35-50 pariskuntaa ja lisäksi talvikaudella vihkiminen on mahdollista myös Kanarian saarilla ja Costa Blancalla.
Ihan keskellä talvea häitä on vähemmän, mutta kun kesä saapuu tulevat myös vihkiparit.
Mijaksen kylässä oleva kalliokappeli on suosituin vihkikirkkomme, koska se soveltuu hyvin pienimuotoisiin tilaisuuksiin ja myös ympäristö on mahtava. Näkymä Välimerelle yli Fuengirolan kaupungin on mykistävä.
Joskus taas tahtovat sanoa â€tahdon†meren rannalla tai maisemapaikoissa. Yhden parin sain toukokuussa vihkiä lyhyellä työmatkalla, nimittäin oman asuintaloni puutarhassa.
Usein seurue on pieni, jopa vain morsian ja sulhanen kahdestaan. Silloin etsitään todistajat alueen suomalaisasukkaiden joukosta.
Virallinen paperihomma on hyvin helppo: tarvitaan vain sama paperi, joka Suomessakin eli todistus avioliiton esteiden tutkinnasta. Sen saa oman kotiseurakunnan kirkkoherranvirastosta tai maistraatista reilun viikon kuluessa. Kirkollisen vihkimisen edellytyksenä on, että molemmat ovat rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.
Toinen osapuoli voi olla kansallisuudeltaan ei-suomalainen, mutta yksi erikoinen sääntö on, nimittäin emme saa vihkiä espanjalaisia. Meille myönnetty vihkimislupa sisältää tämän ehdon.
Väestörekisterimme ovat kovin erilaisia ja espanjalaiset haluavat kirjata omat kansalaisensa ja avioliitot maansa omien käytäntöjensä mukaan.
Pari kertaa olen tänä kesänä ollut kakkospappina mukana espanjalais-suomalaisessa vihkimisessä ja sanonut jotain suomeksi paikallisen papin toimiessa varsinaisesti vihkivänä viranomaisena. Nekin ovat avartavia ja mieleenpainuvia hetkiä. Hyvin on yhteistyö pelannut erilaisuuksista huolimatta.
Suomesta tulevat vihkiparit usein kertovat haluavansa mennä naimisiin hiukan eri tavalla tai ilman suurta tohinaa, joskus jopa ihan salaa ja suvullekin yllätyksenä.
Pienimuotoisesta tilaisuudesta toivotaan kokemusta siitä, että tämä on juuri meidän kahden oma juttu.
Monet suomalaiset kesähäät Espanjassa ovat puitteiltaan vaatimattomia eikä vieraita ole montaakaan paikalla. Mutta ehkä juuri silloin korostuu se, mikä on tärkeintä.
On onnellista, jos kaksi ihmistä tarttuu toisiaan kädestä, haluaa rakastaa ja sitoutua. Siihen pyydetään yhdessä tukea, joka on ihmistä suurempi.
Mikäs sen mukavampaa.
Timo Sainio